Äidin kirjoittamaa:

Miska päätti, että ei halua enää nyt Suomeen paluun jälkeen pitää blogia. Itse asiassa jo viimeiset kuukaudet olivat jo tosi takkuisia, koskaan ei tuntunut olevan hyvä aika kirjoitella, tai ei ainakaan mitään asiaa ollut mielessä, mistä voisi kertoa. Siksi päivitystahti hidastui kovasti loppua kohden.

Tälle sivustolle siis ei ole uusia kirjoituksia luvassa, mutta vanhat toki jätetään voimaan, jos jotakuta ne vielä kiinnostavat. Miskan äitin blogi jatkuu vielä jonkun kuukauden, ja Aki aikoo nähtävästi jatkaa päiväkirjansa pitoa säännöllisen epäsäännöllisesti toistaiseksi tästä eteenkinpäin.

Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille Miskan puolesta!

Me ollaan jo Suomessa. Minä olen ollut jo kolme päivää koulussa. Vappu on minun opettajani, se on ollut kesällä lehdessäkin. Se on vähän vakavan näköinen mutta silti aika kiva. Minulla on kivoja luokkakavereita myös. Meidän luokalla on 8 oppilasta, ja jos kakkosluokkalaisetkin lasketaan niin meitä on yhteensä samassa huoneessa 16.

Koulussa on pihalla vähän liukasta. Parasta siellä on mäki, ja metsä, ja liaanipaikka. Niihin saa mennä välitunneilla. Se liaanipaikka on metsässä, oikeastaan se ei oo mikään liaani, vaan naru joka on laitettu oksasta kiinni, ja siihen voi ottaa kiipeilyasennon ja mennä sen puun ympäri. Siinä yhdessä paikassa on sellainen este, kun siinä on keppi. Koulussa on tosi hyvää ruokaa, joskus.

Minulla on käynyt jo Mari ja Tatu ja Anna kylässä. Minä itse olen käynyt Marin, Miikan ja Tuukan sekä Oonan luona (suoraan koulusta), ja tänään olen ehkä menossa Annalle.

Kotona minä olen siirtynyt Akin huoneeseen, Aki on siirtynyt äitin huoneeseen, ja isi ja äiti on siirtyneet minun huoneeseen, eli kaikki on siirtyneet eri paikkaan. Kaikki tavarat ei kyllä vielä ole ihan paikoillaan.

Olen ollut jo aika monesti mummolassa, ainakin neljä tai kuusi kertaa. Me ollaan papan kanssa touhuttu paljon.

Minä sain jo sieltä Amerikan koulusta minun luokalta viestin. Minä laitoin niille valokuvan, jossa minä seisoin lumessa. Täällä ei nyt ole niin paljon lunta, kun satoi vettä äsken. Mutta kyllä minä ehdin jo leikkimään lumisotaa ennen kuin se lumi suli.

Minusta on melko kiva olla täällä Suomessa nyt, ei ole ikävä Amerikkaan. Kaikkein paras asia Suomessa on koulu, siellä on niin kivaa. 

Enää 9 päivää lentoon ja monet tavarat on jo pakattu, mutta ei autoja voi pakata, mutta kyllä ne menevät Suomeen. Meillä on jo vuokra-auto. Lento kestää viisi ja puoli tuntia plus kolme tuntia plus yksi tunti plus yksi tunti on yhteensä 11 tuntia. Eli veikkaan, että on aika pitkä matka. Me mennään nyt neljällä lennolla, vaikka ennen me mentiin kolmella. Koska ne lopetti sen Islannista lennon Helsinkiin, niin me mennään sitten Islannista Ruotsiin. Ja sitten sieltä mennään Helsinkiin.

Minä voisin niissä kaikissa lentokoneissa kattoa telkaria, ja sitten kuunnella ämppäriä. Ja vähän nukkua, ehkä. Vähän syödä ja juoda, ja vähän leikkiä kaikenlaisia juttuja. Ja ehkä kattella maisemia, ainakin sitten, kun ollaan vähän alhaalla.

Joskus minä toivoisin että Suomi ja Amerikka olisi silleen yhdessä, niin siitä tulisi sellainen isompi paikka. Tai että Amerikka olisi Suomen vieressä, ja me asuttaisiin siinä Suomen ja Amerikan rajalla. Se tarkoittaa vissiin sitä, että minä haluaisin pysyä täällä, ja silti voisin olla Suomessa.

 

Siellä on kaksi kerrosta, ylä- ja ala. Siellä on paljon kirjoja. Kaikkein parhaat kirjat siellä on Karhuset, Dr. Seuss'it, Franklinit ja Artturit. Ja dinosauruskirjat. Sieltä saa lainata myös CD-levyjä, DVD-elokuvia ja videoita. Siellä on sellainen leikkipaikka, jossa voi leikkiä. Yleensä kun minä olen siellä leikkipaikassa, niin äiti on kattelemassa äänikirjoja, nyt se kuuntelee autossa paljon Mma Ramotswe -kirjoja.

Siellä voi myös osallistua myös sellaiseen Reading Road Trippiin. Siinä luetaan, ja siinä on kolme kuponkia. Ensin siinä on sellainen punainen kuponki, ja kun sen palauttaa, niin saa lelun. Sitten siinä on sellainen sininen kuponki, ja jos senkin palauttaa, niin saa toisen lelun. Ja sitten siinä on sellainen valkoinen (ehkä, ei muisteta varmasti) kuponki ja jos senkin palauttaa, niin saa taas lelun. Siihen kuponkiin täytetään minun nimi ja äitin tai isin nimikirjaimet. Siinä on sellainen iso paperi, jossa oli kaikenlaisia juttuja, ja jos ne kaikki jutut teki, niin pystyi täyttämään ja palauttamaan sen kupongin ja sai lelun. Siinä voi voittaa paidan (minulla on se paita), polkupyörän tai jotain muuta, ei muisteta enää. Koska ensin kun me kirjoitettiin tämä bloggaus ja oltiin just valmiit, niin se netti hävittikin koko jutun ja pitää tehdä uudestaan. ja nyt minä laitan tähän vähän ylimääräisiä juttuja.

Ps. Ensin en tykännyt lukemisesta, mutta nyt mää tykkään siitä aivan hirveästi. Minä olen hyvä lukemaan suomeksi ja englanniksi. Olen parempi lukemaan englanniksi, ainakin englanninkielisiä kirjoja.

Terveisin Miska

Eilen meidän perhe meni Boo at the Zoo'hon. Se oli Washington DCssä, eläintarhassa.

Siellä oli sellainen tiikeri, joka syö ihmisiä, mutta se pieraisee kaikki ulos. Sen suussa oli kanaa, hämähäkkejä, hämähäkin seittejä ja kaikenlaista. Me saatiin karkkia.

Siellä oli aika kivaa, tai tylsää. Nyt on alkanut satamaan tositositosi paljon vettä. Sieltä sai aika paljon karkkia.Ja me saatiin sieltä sellaiset pahvit, jotka pystyi kokoamaan ruumisarkuksi. Minä en osannut koota sitä, mutta äiti sitten osasi. Se sitten laittoi sinne sellaisia karkkeja sisään, jotka oli KitKatteja. Vaikka se pussi oli tosi iso, ja täynnä niitä KitKatteja, niin silti ne kaikki KitKatit mahtui sinne laatikkoon. Minusta ne on minun lempparikarkkeja. Siinä laatikossa oli sellainen, että pystyi laittamaan siihen postimerkin, nimen ja osoitteen, kenelle sen haluaa lähettää, ja keneltä se tulee.